Kauan sitten, syvällä pohjoisessa, eli salaperäinen metsäsusi. Tämä susi oli älykäs ja viekas, ja hänellä oli suuri halu tuoda kaaosta ja hämminkiä porojen maailmaan. Toteuttaakseen suunnitelmansa hän pukeutui naamioon ja otti poron hahmon.
Naamioiduttuaan porourokseksi, susi astui paliskuntien keskuuteen. Hän esiintyi vaatimattomana, hiljaisena ja hyväluonteisena porona – kukaan ei uskonut, että hän oli petoeläin, joka janosi verilöylyjä.
Salaa hän hiipi läheisen toisen paliskunnan alueelle ja alkoi hyökkäillä heidän porojensa kimppuun. Naamioporo tappoi kylmäverisesti ja raakalaismaisesti, ja jätti jälkeensä jälkiä, jotka viittasivat susien tekosille. Kun toisen paliskunnan jäsenet löysivät porot haavoittuneina tai kuolleina, he eivät epäilleet hetkeäkään, vaan uskoivat syyllisen olevan sudet.
Uutiset porojen tappamisesta levisivät nopeasti ympäri aluetta, ja pian kaikki uskoivat, että vain sudet saattoivat syyllistyä tällaiseen julmuuteen. Ihmiset olivat huolissaan, ja he käänsivät katseensa susiin. Paliskunnat vaativat tiukkoja lakeja, jotka suojelisivat poroja ja tukahduttaisivat sudesta syntyneet uhat.
Susi, nyt naamioituneena poroksi, oli tyytyväinen tähän tilanteeseen. Hän sääti tiukat suojelulait poroille, oman naamionsa turvatakseen. Porojen suojelu ja lait tulivat hänen suureksi hankkeekseen, sillä ne tarjoaisivat hänelle suojan ja turvallisuuden jatkaa verenjanonsa tyydyttämistä.
Vuodet vierivät, ja hänestä tuli porojen suojelun puolestapuhuja ja aito sankari paliskunnilleen. Hän oli taitava naamioitumisessaan ja osasi vältellä epäilyjä yhä uudelleen.
Naamiosusi oli katala ja viekas. Vuosien aikana hän oli etsinyt porojen joukosta niitä, jotka halusivat päästä parhaille jäkäläpaikoille. Näille ihanille jäkäläpaikoille pääsevät porot tiesivät totuuden naamioituneesta sudesta, mutta eivät välittäneet, koska olivat huumaantuneet siitä herkusta ja vallasta, jonka naamiosuden salainen klaani heille tarjosi. He muuttuivat poroiksi, jonka sisällä asui piilossa naamiosusi ja he asuivat muiden porojen keskuudessa johtajaporoina.
Vuosikymmenten jälkeen nuori ja rohkea metsästäjä saapui alueelle. Tämä metsästäjä tunnettiin salaperäisenä miehenä, ja hänellä oli taito nähdä petollisten naamioiden läpi. Miehen silmät eivät lankeaisi valheiden valtaan, eikä naamiosudet pystyisi häntä pelottelemaan.
Hän alkoi tutkimaan porojen kuolemia, joiden jäljet viittasivat susien tekemiin hyökkäyksiin. Metsästäjä huomasi kuitenkin pieniä yksityiskohtia, jotka eivät sopineet tavallisen suden käyttäytymiseen. Hän seurasi näitä jälkiä ja vihjeitä, jotka johtivat hänet siihen poroon, joka ei ollutkaan aito.
Metsästäjä näki suden, joka väsyneenä riisui naamionsa. Suden petolliset silmät kohtasivat metsästäjän katseen, ja heidän välillään syttyi henkien taistelu – taistelu oikeuden ja totuuden puolesta. Sisäinen peto ja totuuden metsästäjä kohtasivat toisensa tässä henkien mittelössä armottomasti.
Lopulta metsästäjä voitti, ja petos paljastui kaikille. Susi ei kuitenkaan antautunut, vaan kietoi viimeiset voimansa kaikkien naamiosusien ympärille loihdittuun naamioon. Hän ei halunnut luopua valheesta ja vallasta, joka oli ympäröinyt häntä kaikki nämä vuodet.
Lähes kaikki uskoivat niin vahvasti susien syyllisyyteen, etteivät voineet edes kuvitella totuutta. Vaikka susi oli löytynyt ja petos paljastettu, tarina oli jättänyt jälkensä. Osa ei uskonut enää totuutta, koska se oli liian kamala porojen mielelle. Sudeksi naamioituneen poron muistot olivat nyt tuoreita niiden vahvojen porojen mielessä, jotka pystyivät totuuden hyväksymään.
Ihmiset ja vahvat porot oppivat varovaisuutta, jotta petollisuutta ei päästettäisi enää valloilleen. Poroiksi naamioituneiden metsäsusien lauma eli edelleen metsän siimeksessä ja kaikkiin paliskuntiin soluttautuneina. Heidän oli nyt entistä vaikeampaa naamioitua, sillä ihmiset ja muut porot olivat nyt valppaina.
Metsäsusien naamio ja petos paljastettiin. Metsäsudet, jotka olivat naamioituneet poroiksi, ymmärsivät, että heidän oli keksittävä uusi tapa aiheuttaa hämmennystä ja kaaosta porojen maailmassa. He aloittivat yhdessä soluttautuneiden porojen kanssa entistä laajamittaisemman tuhon kaikissa paliskunnissa.
Vaikka tuho oli ennennäkemätöntä, jotkut heikkolahjaiset porot, jotka eivät kyenneet hyväksymään totuutta, pysyivät edelleen metsäsusiksi naamioituneiden porojen puolella, vaikka nämä naamioporot tappoivat julkisesti muita poroja. Vahvat porot, jotka olivat omaksuneet totuuden, puolustivat kuitenkin heikompia poroja metsäsusien hyökkäyksiltä, välittämättä heikkojen lajitoveriensa pilkasta.
Kaikki paliskunnat vaipuivat tähän täydelliseen kaaokseen, jossa porot jakautuivat kahteen eri ryhmään. Toisessa ryhmässä olivat ne, jotka tiesivät totuuden, kun taas toisessa ryhmässä olivat ne, jotka eivät voineet hyväksyä totuutta. Ne, jotka eivät pystyneet hyväksymään totuutta, olivat harhautettuja puolustamaan tietämättään tappajia. Naamioporot lietsoivat kaikin tavoin vastakkainasettelua, olihan heidän päämääränsä saada aikaan kaaosta, joka saisi paljastuneen valheen unohtumaan.
Kaaoksen lieventyminen alkoi vasta, kun tuho oli levinnyt niin laajalle ja oli niin kokonaisvaltaista, että myös heikot porot alkoivat viimein hyväksyä totuuden ja janota oikeudenmukaisuutta jokaiselle lajitoverilleen. Silloin porojen kansanperinteessä liikkunut taru Totuuden Hengestä saattoi aloittaa suuren tehtävänsä myös heikkojen porojen mielissä.
Naamioporojen aika oli tullut päätökseen.
Metsäsusien tarina kertoo meille tärkeän opetuksen: On tärkeää pysyä valppaana ja uskaltaa katsoa totuutta silmiin, jotta voimme suojella heikkoja lajitovereita ja tuoda oikeutta maailmaan.
Lue lisää: